torstai 29. elokuuta 2013

Valoa!

Huomasimme viikonloppuna Helsingin Sanomissa Espoon K-raudan tarjouksen ulkovaloista. Päätimme lähteä katsomaan mitä oli tarjolla. Muutamakin malli olisi sopinut taloomme. Olin ajatellut neliskulmaisia valoja, mutta totesimme, että ehkä neliskanttinen talomme kaipaisikin vähän pyöreyttä. Jani asensi valot paikalleen takapihan puolella ja nyt elokuun pimeistä illoista voi nauttia ulkovalojen loisteessa terassilla.




torstai 22. elokuuta 2013

Viikon saldoa

Viime viikon suuri tapahtuma oli esikoisen koulunaloitus. Raksalla ei juurikaan tapahtunut mitään. Tällä viikolla rappaus on viimeistelty ja nyt pylväätkin ovat valkoiset, kaiteet saaneet pintansa ja sokkelissa on kaunis kivipinta.




Tällä hetkellä kulku talolle on hieman haastava, sillä rasitetie on revitty auki. Tien reunaan tulee tukimuuri ja uusi aita naapuriin.




Kunhan aita saadaan valmiiksi, pitäisi tilata täyttöjä etupihalle. Kunpa vielä tietäisi millainen etupihasta tulee... Takapihan laittaminen (oleskelupiha) taidetaan ihan suosiolla jättää ensi kesään. 




torstai 15. elokuuta 2013

Rappaus lähes valmis

Olemme saaneet muovit pois peittämästä ikkunoita (paitsi olohuoneen tuplaovesta) ja terassillekin pääsee taas kulkemaan. Telineet on purettu ja ne haettiin tänään pois pihaa tukkimasta. Talo on kauniin valkoinen ja ihan erinäköinen kuin harkkopinnalla. Sokkelin pinnoitus vielä puuttuu, pylväistä värillinen pintarappaus ja kaiteista myös pinta. Melkoisen valmiin näköistä on jo silti.






Ärsytystä ja murhettakin sen sijaan on tuottanut taas ensimmäisen urakoitsijan työmiehen työnjälki. Tuossa kolmannessa kuvassa olevassa lasiterassin lattiassa on valu niin epätasainen ja kaato pielessä, että muutaman viime päivän rankkasateissa saatiin meille uima-allas. Valuhan meni pilalle, kun työmies vaati saada valaa, vaikka lumimyräkkä oli tulossa. No valu tapahtui ja se suojattiin huonosti. Jani kävi illalla pelastamassa minkä pystyi,  mutta lopputulos ei ole kovin hyvä. Mutta eipä tuo kaato olisi ollut oikein ilman sitä lumimyräkkääkään.

lauantai 3. elokuuta 2013

Valkoista näkyvissä!

Rappaus on edennyt kivasti säiden suosiessa. Olemme olleet kaikki päivät pakosalla ja tulleet illaksi kotiin ihastelemaan edistystä. Viime viikko meni kakkosraksalla vanhempieni kesäasunnolla, jossa lapset ovat viettäneet päivänsä meressä ja Jani (ja minäkin välillä) kesäasunnon laajennusosan kattohommissa. Tällä viikolla on kierrelty Espoota merellä, metsässä ja kaupungissa, yksi päivä kului leppoisasti naapurissa Kauniaisissa ja roadtripin teimme ihan Karjaalle. Mustioon ja Karjalohjalle asti. Oikein sopivia päivämatkakohteita. Tänään palattuamme Isolta Vasikkasaarelta kävin kurkistamassa takapihan puolella ja siellähän on seinässä jo valkosta väriä!



Muuten talo on tasaisen harmaa, niin ettei harkkoja enää erota. 







keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Sumeeta

Rappaus on alkanut ja näin sisältä ulos katsottuna on melkoisen sumeaa. Ikkunat on siis suojattu muovein. Uloskin pääsee vain autotallin ovesta, kun pääovi sekä terassien ovet ovat suojatut ja telineet ovat edessä. Mutta jee, taas ollaan vähän lähempänä talon valmistumista.











keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Puuhapete - kaiken korjaa...

...vai oliko se McGyver?

...vai sittenkin Jani?

Niinpä siinä kävi, että urakoitsijamme taisi kadota lopullisesti. Hän vaati saada tulla tekemään loppuun talomme, mutta katosi kuin tuhka tuuleen jo yli kuukausi sitten. Hänen työmiehensä ehti vain aloitella pääsisäänkäynnin portaita parin päivän ajan ja sen jälkeen mitään ei ole tapahtunut, eikä kukaan tunnu tietävän missä urakoitsija on. Me toki lähetimme reklamaation ja irtisanomisen (ensimmäinen irtisanominen tehtiin jo tammikuussa, kun urakoitsija häipyi ensimmäisen kerran, mutta hänen mukaansa se ei ollut pätevä) heti kun oli selvää, ettei hän ole tulossa jatkamaan työmaata. Kesäkuussa ei ollut enää ylitarjontaa raksamiehistä ja niinpä Jani on tehnyt kaiken itse. Urakoitsijan ensimmäisen työmiehen jäljiltä virheitä löytyy pilvin pimein ja Jani on korjaillut myös niitä rakentamisen ohella.

Niin, meidän piti rakentaa lähes avaimet käteen -periaatteella, sillä itse tekeminen on aikamoinen koettelemus perhe-elämälle.  Meillä kun on kolme pientä lasta ja edelleen vaarallinen tontti, jossa tuota nuorimmasta ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta,  niin käytännössä minä hoidan lapset ja kodin ja Jani rakentaa yksin. Lueskelin asuntomessulehteä, jossa eräs yksilapsisen perheen äiti selitti, ettei hän ymmärrä sitä, että raksa-aikana perheenäiti hoitaa lapset ja mies rakentamisen - asiat pitäisi tehdä yhdessä. No, ensinnäkin heidän talonsa oli avaimet käteen -puutalo ja toiseksi heidän ainoa lapsensa on raksa-aikana ollut ihan pieni vauva. Vähän toista on ollut meidän kuopuksen kanssa, joka viime vuonna oli erittäin vilkas 1-vuotias ja nyt joka paikkaan ehtivä, kaikkivoipainen 2-vuotias, jota ei mikään pidättele. Noiden meidän 5-ja 6-vuotiaiden poikien kanssa kyllä pystyisi rakentamaan. Varmasti riippuu ihan talosta ja perheestä, kuinka lasten kanssa raksaaminen onnistuu. Kyllä Janin kanssa puhuimme, että emme voi suositella rakentamista lapsiperheelle. Meillä se on tarkoittanut sitä, että Jani on menettänyt vuoden lasten elämästä ja lapset nähneet vuoden verran isäänsä hyvin vähän. Juuri tätä yritimme välttää siten, että palkkasimme yhden urakoitsijan hoitamaan kaiken rakentamisen alusta loppuun. Mutta kuinkas sitten kävikään...

                                                   Autokatoksen lattiavalun valmistelua


Kattoterassin vedeneristys bitumilla

Pääsisäänkäynnin pylväiden ja porraskaiteiden rakennusta




 Kattoterassin seinistä puuttui useasta kohdasta betonia isoilta alueilta. Jani korjasi seiniä leikkaamalla styroksiin aukkoja ja valuttamalla aukoista betonia tyhjiin kohtiin. Onneksi Jani huomasi virheet, sillä nämä seinät tulevat kantamaan 40m2 lasiterassia. Kuinkahan olisi käynyt, jos tyhjiä kohtia ei olisi täytetty.

Eilen tontille tuli telineet rappausta varten. Sitä ei sentään tarvitse Janin tehdä itse, vaan hommaan on palkattu Passiivirakentajat.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Kodin sydämessä

Olen keskustellut paljon meidän keittiöstä useamman rakentajan kanssa ja ajattelin siksi esitellä vähän meidän keittiötä kuvin ja sanoinkin. Keittiö on Puustellilta. Olemme olleet keittiöön erittäin tyytyväisiä. Teen ruokaa joka päivä ja leivonkin usein. Tavarat ovat löytäneet hyvin paikkansa ja keittiössä on ilo työskennellä, kun kaikki on toimivaa. Tilaa on paljon, jopa niin paljon että vähän tyhjääkin laatikoista vielä löytyy.

Keittiö ruokatilasta päin kuvattuna. Pakastin ja jääkaappi ovat vieläkin väärinpäin. Mietin pitkään jätänkö takaseinän kaapit matalammiksi, jotta niiden taakse olisi saanut valon ja seinämä olisi ollut kevyemmän näköinen, mutta päätin hyödyntää kaiken tilan ja välttää varmaan pölynkerääjää. 

 Keittiö toisesta suunnasta. Tässä keittiössä on ihanan paljon laskutilaa! Keittiössä on kolme kulmaa. Tekniikkaseinän ja tässä ylhäällä oikealla näkyvässä kulmassa menee ilmastointiputket. Kuvan vasemmassa yläkulmassa on tyhjää, sillä halusin mieluummin kulmamekanismeja käytännöllisemmät vetolaatikot kulman molemmin puolin. Kun tilaa keittiössä kuitenkin on, ei tyhjä kulma haittaa. Kolmas kulma on täytetty ruokatilan puolella olevalla laatikostolla.

Meidän niemeke on 220cm pitkä ja 114cm leveä. Niemekkeellä tehdään päivittäin voileivät (joita tässä perheessä syödään paljon) ja siihen on kätevä tyhjentää kauppakassit. Niemeke on toiminut myös tarjoilupöytänä, postinlajittelupöytänä, romunkeräyspaikkana yms. Niemekkeen laatikostot ovat erikoissyviä eli 70cm. Niihin mahtuu loistavasti kattilat, paistinpannut, padat, uunivuoat. Kivitasoa meillä on paljon ja mustassa tasossa näkyy ihan kaikki jäljet, mutta tuleepahan pyyhittyä tasoja useasti. 

Halusin tekniikkaseinälle kaapit kattoon saakka. Ylimmäisen kaapit ovat kippikaappeja, joten niihin saa helposti tavaraa, vaikka ovat korkealla. Loistavat sellaiselle tavaralle, jota tarvitsee harvemmin. Halusin myös, että tekniikkaseinän ja takaseinän seinäkaappien linja on yhtenäinen (eli täyskorkea). Tekniikkaseinässä on vasemmalta oikealle: tavallinen 40cm kaappi, mikro/uunikaappi, jossa myös vetolaatikoita alla, korkea kaappi 40cm leveänä, jossa ulosvedettävät laatikot, pakastin ja jääkaappi. Olin ajatellut aluksi ottaa kylmälaitteen integroituina, mutta koska niihin olisi tässä vetimettömässä ovimallissa pitänyt laittaa vetimet, niin ajattelimme, että laitteen voivat sitten yhtähyvin olla integroimattomat. Nämä kylmälaitteet ovat oikeasti todella tiukasti kiinni, ja uskon, että vetimettömällä ovimallilla niitä ei todellakaan olisi saanut helposti auki. 


Niemekkeen ruokatilan puolella on vasemmalla vetolaatikot, oikealla tilaa baarijakkaroille, jotka ovat vielä hankkimatta.

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen. Vaikka meidän ikkunat eivät ole lattiasta kattoon, niin ikkunaa on silti paljon.

Näkymä keittiöstä enemmän portaikon suuntaan. Portaikon vasemmalla puolella ovat lastenhuoneet. Kuulen siis hyvin ruokaa laittaessani lasten touhut ja pystyn pitämään silmälläkin jonkin verran. 

Keittiön olohuoneesta katsottuna. Halusin keittiön kattoon alaslaskun, jotta se olisi ikään kuin oma tilansa eikä täysin samaa putkea ruokatilan ja olohuoneen kanssa. Mielestäni tämä onnistui hyvin.  


Alaslasku mahdollisti myös kattoon integroidun liesituulettimen (Savo R-95). Olen ollut myös liesituulettimeen oikein tyytyväinen. Se on tehokas, eikä kovin kovaääninen, vaikka jotkut ovat moittineet kattoon integroituja tuulettimia äänekkäiksi. Tämä on hiljaisempi kuin edellisen kodin liesituuletin, joka oli mielestäni ihan tavallinen. Halusin kattoon integroidun tuulettimen, jotta liesikupu ei olisi edessä kokkaillessa. En oikein muuten nähnyt järkeä sijoittaa liettä niemekkeeseen. Liesituulettimen ainoa huono puoli on se, että kun kaukosäätimestä loppuu paristo, täytyy kiivetä tuolille tai niemekkeelle säätämään tuuletinta itse laitteesta. 


Vielä muutama ajatus, joita me pohdimme keittiötä suunnitellessamme.

- Astianpesukoneen sijoittaminen:
Halusimme astianpesukoneen niin, että sen voi tyhjentää kummaltakin puolelta. Nurkan viereen sijoitettu astianpesukone on hankala tyhjentää. Lisäksi halusimme varmistaa, ettei astianpesukoneen luukku ja koneen tyhjentäjä ole pahasti edessä, kun keittiössä puuhataan samalla muuta (edellisessä kodissa ei päässyt ohi, jos joku tyhjensi konetta eikä pakastinta saanut samaan aikaan auki). Näissä asioissa onnistuimme. Astianpesukone on sijoitettu tiskialtaan oikealle puolelle.
- Roskiksen sijoittaminen
Olin laittamassa roskiskaappia normaalisti tiskialtaan alle, mutta keittiömyyjämme Puustellilta ehdotti sen sijoittamista tiskialtaan viereiseen laatikkoon, jolloin roskiksia voisi käyttää tiskatessakin ja lisäksi roskikset olisivat korkeammalla. Tätä ehdotusta olen kiittänyt mielessäni monta kertaa. Roskikset on siis sijoitettu tiskialtaan vasemmalle puolelle ylempään laatikkoon. Erittäin toimivaa!
- Kodinkoneiden väri
Meillä oli edellisessä keittiössä valkoiset kaapit ja valkoiset kodinkoneet. Tykkäsin kodinkoneiden huomaamattomuudesta ja saman halusin uuteenkin keittiöön. Monet epäilevät värisävyjen yhteensopivuutta, mutta ainakin meillä osui hyvin yhteen kaappien ja kodinkoneiden sävyt. Kodinkoneet ovat Siemensiä.
- Kiiltävä vs. matta ovi
Meidän keittiön ovimalli on kiiltävä. Mietin pitkään mattaa ovea, mutta ajattelin että puhtaanapidon kannalta kiiltävä voisi olla helpompi. Edellisessä kodissa oli jotain siltä väliltä. Nämä kiiltävät ovet ovat siitä kiitolliset, että niistä tuntuu lika lähtevän todella helposti. Likaa tulee, kun perheessä on kolme alle kouluikäistä lasta. Kokemusta mattapinnasta ei ole, mutta ainakin se välimuoto imi itseensä likaa huomattavasti tehokkaammin kuin kiiltävä. Täytyy muuten myöntää, että vetimetön tai uravedillinen malli ei ole puhtaanapidon kannalta optimaalinen, sillä uriin kertyy helposti muruja ja oviin jää sormista likaa. En silti vaihtasi vetimetöntä mallia pois, sillä pidän